Etusivu » Hoito ja korjaaminen » Rakenteita ja rakennusosia » Ulkolaudoitus
Ulkolaudoitus
Ulkolaudoitus sekä suojaa puutaloa säältä että antaa sille halutun ilmeen. Ulkovuoraus listoineen ja koristeineen on noudattanut rakentamisaikakauden tyyli-ihanteita.
Hirsitalot olivat Suomessa pitkään vuoraamattomia, hirsipintaisia, sillä lautojen sahaaminen käsin oli työlästä. 1600-luvulta lähtien laudoitettiin aluksi vain arvorakennuksia: kirkkoja, raatihuoneita ja kartanoita. Vähitellen lautavuoraus yleistyi myös kaupunki- ja talonpoikaistaloissa. Vanhin tyyppi oli pystylaudoitus, josta kehittyi peiterimalaudoitus 1700-luvun lopulla. Empire-aikana käytettiin lähes yksinomaan leveää vaakaponttilaudoitusta. Tehdashöylätyt paneloinnit eri suuntaisina kenttinä kuuluivat 1800-luvun lopun koristeelliseen nikkarityyliin.
Koska ulkolaudoituksen tarkoituksena oli lisätä talon tuulitiiviyttä, naulattiin laudoitus suoraan runkoon kiinni, ilman tuuletusrakoa. Tiiviyttä lisättiin vielä laittamalla rungon ja laudoituksen väliin tuohta tai tervapaperia. Tuuletusrakoa ulkovuorauksen alla alkoi yleistyä vasta 1900-luvun alkupuoliskolla. Sitä ei tarvitse lisätä jälkikäteen, mikäli ulkomaalauksessa ei ole käytetty lateksia.
Ulkolaudoitus vaurioituu tavallisimmin helmastaan ja vaakalistoista. Koko laudoituksen uusimiseen on harvoin tarvetta. Yleensä riittää laudoituksen paikkaaminen samanlaisella puutavaralla. Paikkalautoja joudutaan joskus teettämään erikoistyönä. Nykyinen hienosahattu puutavara ei sovi korvaamaan vanhaa höylättyä laudoitusta.
Artikkelit
Pitääkö ulkovuoraus uusia tuuletusraon vuoksi?
Mineriittivuorauksen purkaminen
Muualla palvelussamme
Linkit
Museoviraston korjauskortisto opastaa korjaamaan ja kunnostamaan vanhaa rakennusta oikein ja taloudellisesti. 24 luku-muodossa olevaa PDF-korjauskorttia.
http://www.nba.fi/fi/korjauskortit
[Museovirasto]
Ulkoverhous (ruotsiksi).
http://www.lansmuseum.a.se/faktabanken/fasad-historik/
[Stockholms läns museum]
